:: Etusivu - Vanhat jutut ::
Hyvää Uutta Vuotta 2006!!!
Retkiremmi toivottaa kaikille retkeilijöille ja luonnosta kiinnostuneille antoisaa ja turvallista retkeilyvuotta 2006!!! Kohtaamisiin eräpoluilla...
Haltin "kevytretkeilijä" Vladislavin kuulumiset
Ho hoi Marko ja patikointikaveri Savosta sekä muutkin viikolla 36/2005 Haltilla käyneet vaeltajat, jotka olette kyselleet meiltä Haltin 6.9.2005 huiputtaneesta mainiosta "kevytretkeilijä" Vladislavista. Hänelle kuuluu hyvää. Haltilta palattuaan Vladislav sai omien sanojensa mukaan nautiskella koko viikon ilmaisia lounaita työpaikkansa ruokalassa. Vladislav asentaa työkseen high tech -tason laserleikkauslaitteita. Haltin reissun jälkeen hän oli pitkällä asennuskeikalla Japanissa.
Vladislav ja eräs toinen, ns. "ekstriimihullu", suunnittelevat ensi kesäksi matkaa Venäjän Federaation Etelä-Siperiaan. Matka alkaa Novokuznetsk - nimisestä kaupungista. Paikasta saa lisätietoja täältä ja täältä.
Varsinainen vaellus kestää n. 3 viikkoa ja tapahtuu lähellä Mongolian ja Venäjän rajaa. Vuoret ovat siellä vähän korkeampia (n. 2.200 m merenpinnasta) kuin meidän Halti. Alueella ei liene mitään autiotupia, koska kaverukset aikovat nukkua teltoissa koko vaelluksen ajan. Niillä seuduilla saattaa myös kohdata oikean Siperian karhun ja siksi henkivakuutuksen täytyy olla kunnossa.
Vladislav kertoi, että Etelä-Siperia ja varsinkin Altai - vuoristo on erittäin kiinnostavaa aluetta retkeilijöille ja luonnosta sekä kalastuksesta pitäville. Korkeuserot ovat tosin aika suuret n. 3.000 - 4.000 metriä, mutta sen vuoksi maisemat ja kasvillisuus ovat kuulemma näkemisen arvoiset. Kalastaa saa missä vaan, eikä siihen tarvita lupia!
Vladislav kavereineen lupaa järjestää halukkaille näitä "ekstriimimatkoja". Edestakainen lentolippu Helsinki-Moskova-Barnaul maksaa n. 500 euroa/henkilö eli se puoli on ainakin edullista. Tämän päälle tulevat sitten muut kulut.
Vladislav lupasi lähettää meille kuvia tulevan kesän 2006 Etelä-Siperian seikkailusta. Saimme häneltä myös luvan julkaista ne Retkiremmin kotisivuilla, joten odotellaan jännityksellä mitä tuleman pitää.
Retkikertomus ja kuvagalleria lisätty!
Retkiremmi maalissa käsivarren vaellukselta 2005.
Käsivarren vaelluksen retkikertomus ja kuvagalleria on julkaistu. Tervetuloa tutustumaan! Kommentoikaa mielellään vieraskirjaamme!
Käsivarren vaellus 2005:
Toivottavasti viihdytte "matkassamme"!
Retkikertomus kirjoitettu ja kuvat käsitelty!
Huh..huh.. aika rientää! Syksy on edennyt reippaassa tahdissa kohti ensilumien tuloa etelässä, ja Remmin käsivarren vaelluksen retkikertomus on viimeistelyä vaille julkaisuvalmis. Kaikkein suurin urakka, eli kuvamassan käsittely on myöskin saatettu päätökseen. Kuulin Eerolta tänään että hän aikoo tämän illan aikana "piirtää" reittimme karttapohjaan, joten siitä on toivottavasti helppoa hahmottaa matkamme etappeja.
Kuopion Marko tiedusteli vieraskirjassamme 23.10.05 "Vladden" vointia. Täytyypä siis ottaa mieheen yhteyttä, ja raportoida kuultua. Hämmentyneille lukijoille tiedoksi, että "Vladde" on käsivarren kairassa tapaamamme "kevytretkeilijä", jonka rinkan paino oli lähtiessä vaivaiset 40kg. Hilpeä veikko oli n. kolmen viikon vaelluksella, ja Remmi kohtasi hänet Haltin huipulla.
Kokoonnumme huomenna Eeron ja Petrin kanssa valitsemaan kuvia kertomukseen ja kuvagalleriaan. Nettijulkaisun kokonaisuus saanee noin viikon sisällä. Siihenasti vielä pikkuruisen kärsivällisyyttä... :-)
Retkiremmi huiputti Haltin onnistuneesti!
Retkiremmin 7 päiväinen vaellus Käsivarressa sujui hyvin, ja paluu sivistyksen ääreen on suoritettu. Toimme kotiin repullisen uusia kokemuksia ja hauskoja tarinoita. Haltin onnistuimme huiputtamaan tiistaina 7.9.05 rauhoittavassa lumisateessa. Retkikertomus kuvineen on seuraava projekti, ja se valmistunee n.1 kuukauden kuluessa. Kuvia tuli lauottua aika liuta, itselläni n. 300kpl. Eerolta löytynee myös muutama :) Reissun sää ei ollut aina huipputasoa, mutta tämä ei häirinnyt Remmiä. Latasimme akkuja täysin rinnoin, ja saimme myös nauttia kauniista ruskasta. Ohessa muutama "lämmittelykuva" viitteeksi siitä, mitä tuleman pitää.
Käsivarren vaellus 2005 - Suunnitteluilta 2.
Aikaisemmin talvella pidetyssä suunnitteluillassa sovimme, että kokoonnumme ainakin vielä kerran ennen vaellusta tarkentamaan suunnitelmiamme. Tarkoituksena oli sopia tarkemmasta varustejaosta, reittivalinnasta ja ruokapuolen toteutuksesta. Tarkempia suunnitelmia olisi helpompi tehdä, kun mm. tietäisi mitä uusia varusteita olisi hankkinut, ja mitä vielä puuttuisi.
Roope, Petri ja Tume aloittelemassa vaellusreitin suunnittelua. Kuvassa myös apuvälineitä...
Tämä aika oli siis koittanut, ja Retkiremmin alkuperäisjäsenet kokoontuivat jälleen kerran Eerolle saunaan, syömään ja rupattelemaan. Ilta alkoi kartan tutkimisella, ja uuteen GPS:ään tutustumalla. Eero hankki GPS:än eräästä englantilaisesta verkkokaupasta erittäin kohtuulliseen hintaan, ja olikin ehtinyt jo testata laitteen useammilla päiväretkillä Etelä-Suomen kansallispuistoissa. Garminin "pikkuinen" foretrex 101 oli osoittautunut varsin ketteräksi työkaluksi suunnistuksessa, ja tulisi varmasti tarpeeseen vaelluksella, jos näkyvyys yllättäen heikkenisi merkittävästi.
Tutkittuamme karttaa, ja pohdittuamme potentiaalisia yöpymispaikkoja, tulimme seuraavanlaiseen lopputulokseen alustavan reitin osalta:
La: Norja -> Lossujärvi
Su: Lossujärvi -> Pitsusjärvi pohjoisosa
Ma: Pitsusjärvi -> Halti
Ti: Halti -> Pitsusjärvi eteläosa
Ke: Pitsusjärvi -> Saivaaran kautta Meekojärvelle tai Skadiajärvelle
To: Meeko/Skadiajärvi -> Saarijärvi
Pe: Saarijärvi -> Kilpisjärvi
Roope ja Petri mittaavat etäisyyksiä kartalta.
Laadittuamme reittisuunnitelman olikin aika miettiä ruokailun toteuttamista ja ruokalajien valintaa. Pohdimme että minun ja Petrin olisi hyvä toimia kokkeina kuten UKK-03 vaelluksella, kun Tume ja Eero taas vastaisivat muista leiriaskareista, kuten mm. telttojen pystyttämisestä ja purkamisesta sekä tiskaamisesta :). Työnjaon tarkoituksena on pelkästään tehoistaa toimintaa mm. aamukohmeessa, eikä suinkaan sisällyttää mukavaan luontoelämykseen sadistisen armeijamaista käskytystä. Monen ollessa samalla retkellä, on hyvä sopia tehtävistä etukäteen, jotta kaikki saa myös sitä tärkeää rentoutumisaikaa, jonka luonto parhaimmillaan tarjoaa.
Aikaisemmista vaelluksista viisastuneena, päätimme kokeilla jos "raskaampi" lounas sopisi vaellusrytmiimme paremmin kuin myöhäinen illallinen. Aina voisi siirtää lounasmuonan illalla syötäväksi, jos uusi ruokarytmi osoittautuisi huonoksi. Tämän lisäksi varaisimme kevyemmän ruoan iltaa varten. Joku lämmin keitto varmaan maistuisi päivän päätteeksi. Loppupeleissä kyseessä lienee tottumuskysymys, johon Retkiremmi sopeutunee...
Ruokasuunnitelmastamme tuli karkeasti katsottuna seuraavanlainen:
Aamiaiset:
Ensimmäisenä aamuna pekonia (2 pakettia), munia (12 kpl)
Puuroa 3 päivänä
Mysliä ja marjakiisseliä 2 päivänä
Tuhdimpi ruoka:
La: Tortillat + jauheliha
Su: Savuporopata
Ma: Thaipata kanalla
Ti: Italianpata jauhelihalla
Ke: Currykana
To: Crepsit homejuusto-jauhelihatäyte
Pe: Sisäfilepihviä, punaviiniä
Kevyempiä ruokia:
Kanacurrykeitto + couscouslisäke
Texmexpussikeitto + makaroni lisuke
Keitetty tummamakaroni + metukkaa
Iltapala:
Lettuja, hilloa, juustoja
Muuta: Leipää, metukkaa, sulatejuustoa, voimariini, suolakeksejä, homejuustoa, pannukahvia (2 x musta Presidentti), sokeria ja 24 pussia rusina-pähkina-hedelmäseosta
Kameralaukun sijoittaminen kantamukseen niin, että se ei ole riesa, on vaikeaa. Olisikohan se hyvä lantiovyöllä??
Rentouttavan saunomisen ja maittavan sienipiirakka-aterian päätteeksi pohdimme varustejaottelua yhteisten kantamusten osalta. Sovimme mm. että telttaa kantavat eivät kanna trangioita ja kaasuja. Tämän lisäksi sovimme että ruoat jaetaan rinkkoihin siten, että yhdellä kantajalla aina on yhden päivän ruokakokonaisuus. Tämä helpottaa ruoan löytämistä keittohetkellä. Tällä reissulla luulisi tilaa rinkoista löytyvän, sillä kaikilla on vähintään 80l Savotan putkirinkka. Aikaisemmat vaellukset ovat kuitenkin opettaneet, että ylimääräistä tilaa tuskin hirveästi jää. Tämä selvinnee...
Sanelun ollessa kätevä ja hauska menetelmä tallentaa retkikokemukset, päätimme Eeron ottavan perinteisen sanelukoneen sijaan pikkukameran (Nikon CP 3700), johon voi kuvaamisen lisäksi sanella. Seurue ottaa luonnollisesti SUUREN määrän mitä erillaisempia kameroita vaellukselle, kuvaamisen kuuluessa olennaisena osana luontoharrastukseen. Tumella ollessa oikukas polvi, otta hän lainaan Hannelen (Eeron vaimo) vaellussauvat. Muilta Remmiläisiltä tällaiset löytyvätkin jo omasta takaa.
Lopullinen ryhmäkohtainen varustejako muodustui seuraavanlaiseksi:
Eero, ABC-kuivuri ja rutikuivaa jauhelihaa.
Eero: Teltta, retkikirves, Leatherman, kopiot kartoista, vedenkantopussi,
mausteita, Kaasut (2 isoa, 2 pientä), tiskivälineet (harja, pesuaine,
karhunkieli) GPS, Wettex , pikku-Nikon
Petri: Trangia, Ruoanlaittovälineet, EA-pussi, Trangian poltin,
Roope: Trangian poltin, teltta, pikkureppu, kartta + karttatasku,
ruoanlaittovälineet, trangian pieni-kahvipannu , ylim. pikku-Nikon akku
sekä 512Mb SD muistikortti
Tume: Trangia, korjausvälinepussi, kamerakännykkä, stendari
Jokainen ottaa 3-4 lämpökynttilää kenkien kuivaukseen sekä ainakin yhden
tulitikkurasian. Jokainen huolehtii henkilökohtaisista lääkkeistä ja
herkuista.
Lopuksi voi todeta, että valmistelut tulevat vaatimaan vielä yhden illan kauppareissua varten, ja toisen ruokien pakkaamista varten. Eero tulee kuivattamaan jauhelihaa, omenaa, banaania ja kanaa uudella ABC kuivurillaan. Ainakin minä tulen valmistelemaan kevyet kalastusvälineet reissulle, jos vaikka rautua tai harria onnistuisi narraamaan. Rinkatkin täytyy säätää painon kanssa, joten tähänkin on perehdyttävä jonakin iltana. Aikaa vaellukseen on n. 2 viikkoa, ja odotus on todellakin kova. Suussaan saattaa jo maistaa nokipannukahvin suolaisen maun, ja sieraimissa tuntea nuotion savun lempeän tuoksun. Kohta kutsuu kaira!!! Siihenasti...
Pohdintoja syksyn 2005 vaellusta ajatellen
Kylmä kevät on muuttumassa tätä kirjoittaessani vauhdilla (toivottavasti lämpimäksi) kesäksi ja koko Happosten perheen odottamaan Itävallan matkaan on aikaa vain kolmisen viikkoa. Sen järjestelyn ja muiden kiireiden ohella olemme miettineet Retkiremmin kanssa jo tulevan syyskuun alussa tapahtuvaa Haltin huiputusta ja siellä tarvittavia uusia välineitä kuten uusien telttojen, GPS:n ja säädettävällä pituudella varustettujen vaellussauvojen hankintoja. Näiden ostoksien teko jäänee heinäkuuhun.
Vuoden 2003 harjoitus vaellus Evon kansallispuistoon. Kävelimme reppujen kanssa n.20 km kahtena päivänä.
Retkiremmin touhuihin ja varsinkin Haltin huiputukseen on osoittanut kiinnostusta myös herrasmiehet Tuomas ja Janne, jotka ovat Petrin lapsuus- koulu ja edelleen nykyisiä parhaita kavereita. Roope on tutustunut näihin hemmoihin jo muutaman vuoden ajan Petrin järjestämissä roolipeli-illoissa.
Retkiremmin perinteiseen tapaan teemme ennen varsinaista koitosta parin päivän harjoitusvaelluksen, jossa testaamme itsemme ja varusteemme. Tällä kertaa se tapahtunee heinäkuussa jossain päin Etelä-Suomea jonne Tuomas ja Janne ovat enemmän kuin tervetulleita..
Sitten muutama sana toisesta rakkaasta harrastuksestani eli valokuvauksesta. Teillä hyvät lukijat voi olla samanlaisia kokemuksia asiasta kuin minulla. Kun siirryin n. vuosi sitten kuvaamaan pääasiassa digillä, en tullut ajatelleeksi, että varsinainen työ alkaakin vasta kuvien ottamisen jälkeen. Dialla kuvatessa ei tarvinnut kehityksen jälkeen muuta kuin hylätä huonot kuvat ja kehystää hyvät ja sillä sipuli.
Vuoden 2004 vaelluksella Kuusamon Kitkajoella. Seurue on juuri saapunut taukolaavulle sadekuurolta suojaan.
Näkymä Pyhä-Nattaselta Lokan tekojärven suuntaan. Kuva on otettu Eeron ja Hannelen (vaimo) Saariselänretkellä 2002.
Toista on nyt. Photshopilla voi tehdä ihmeitä kuvan valotus- ym. virheille, joten hylkäämisrima on paljon korkeampi. Kuvia tulee myös räpsityksi enemmän kuin kotitarpeiksi, sillä sehän ei maksa muka mitään, niinpä!
Ahneuksissaan sitä kuvaa samasta aiheesta useita otoksia toisin kuin dia-aikana, jolloin filmin hinta rajoitti turhia ”otetaan nyt varmuuden vuoksi” kuvia. Sen vuoksi minulla on tälläkin hetkellä edessäni yli 250 kuvan käsittely ja Itävallassa tulee otettua varmasti lisää eli siinähän sitä on urakkaa edessä.
Kiirettä pitää, mutta ei haittaa...”pääasia on ettei jää paikalleen” lauloi aiheesta aikanaan Tuomari Nurmio kappaleessaan ”Miehen elämää”. Retkiremmi pitää tämänkin elämänohjeen mielessään, sillä vierivä kivi ei sammaloidu.
Retki 2005 - Messut Helsingissä 4-6.3.2005
Muistanette, että elokuussa 2004 Kitkajoelle suuntautuneella kalareissullamme rikkoontui vanhan uskollisen Halti-telttani sisäteltan vetoketju ja meillä oli Erikin kanssa sen vuoksi miellyttävän vilpoiset yöunet.
Esillä olleista teltoista vaikutti Halti Alfa III järkevimmältä valinnalta
Päätin, että ehjä ulkoteltta pääsee lapsenlapsemme, Teresan kesäteltaksi ja hankin syksyllä 2005 toteutuvalle Haltin valloitukselle uuden, niihin olosuhteisiin paremmin sopivan teltan. Helpottaakseni valintaa kävin maaliskuun alkupuolella Retki 05 -messuilla, jossa Lassin Retkiaitta ja Partioaitta olivat pystyttäneet näytille useita eri malleja.
Kiertelyn ja vertailun jälkeen mietintämyssyyn jäivät Jack Wolfskinin Yellowstone IV ja Tundra II RT, Eurekan Zeus 3 Exo ja Haltin Alfa III. Tässä viimeisessä tuntui olevan oma tarve/hinta-laatusuhde eniten kohdallaan. En ostanut kuitenkaan vielä mitään näistä. Lopullinen päästös tehdään kesäkuisen Itävallan matkamme jälkeen. Roope on myös ajatellut hankkia itselleen oman teltan. Katsotaan, jos vaikka saisimme yhteisostossa ns. tukkualennuksen.
Muuten Retki 05 anti oli pettymys. Ilman Lassin Retki- ja Partioaittaa sekä Retki-lehden tapahtumatoria tilaisuus olisi mahtunut melkein R-Kioskin eteiseen.
Kuusamon Kalastusvaellus 2004 - kertomus valmis!
Viime syksynä toteutetun Kuusamon kalareissun retkikertomus on valmistunut!
Tervetuloa tutustumaan -->
Ylä-Kitkan satumainen jokimaisema
Käsivarren vaellus 2005 - Suunnittelupäivä 6.2.2005
Miika, Eero ja Petri valmistautuvat luontopolulle siirtymiseen
...ja joukko kiitää yli lumisen peltoaukean...
Aloitimme päivän lumikenkäsafarilla Sotungin Kalkkiruukin luontopolulla. Osallistujina olivat Eero, Petri, Roope sekä uusin tulokas Miika. Tume ei päässyt osallistumaan reippailuun työesteiden takia, mutta liittyi seuraan myöhemmin illalla. Taipaleen alku kului lumikenkäilytekniikkaan tutustuessa, erityisesti Miikalle sekä Petrille sillä kyseessä oli heidän ensimmäinen kertansa. Kaverit olivat kuitenkin nopeita oppimaan, ja matka alkoikin taittua entistä vauhdikkaammin. Reittimme huippu oli Sotungin/Sipoon Högberg, josta näimme aina Hakunilan tornitaloille asti. Reitti oli tämän jälkeen suurimmilta osin alamäkivoittoista, ja saapuessamme luontopolun tulipaikalle/laavulle alkoikin makkara kummasti maistumaan. Laavulle saavuttua totesimme lumikenkäilyn kasvavan suosion, sillä laavulla oli n. 20 hengen seurue kahvittelemassa. Kyseessä oli Helsingin Aikuisopiston lumikenkäkurssi, joita järjestetään viikottain. Vaihdoimme porukan kanssa kuulumiset, jonka jälkeen olikin odotetun makkaran aika. Noin puolen tunnin tauon jälkeen alkoi loppurutistus autolle, josta suuntasimme Eerolle saunaan.
Miika liukastui kallion kielekkeellä, ja seurauksena oli lähempi tuttavuus lumipeitteeseen...
Kauan säästelty pullo Glenfiddich Solera Reservaa tarjosi vihdoinkin antimiaan kärsivällisille eräketuille!
Itse suunnitteluilta alkoi rommitotilla takkatulen lämmössä. Hetken suunnittelun jälkeen siirryimme saunaan jonka jälkeen oli ruokailun vuoro. Menuna olivat omatekoiset pizzat mitä monipuolisimmilla täytteillä, rehevän punaviinin kera. Suunnitteluillan gourmét huipennus oli 17 vuotta vanhan Glenfiddich Solera Reserva viskin nauttiminen. Eero oli säilyttänyt pulloa aina Saariselän -03 vaelluksesta asti kotisivujemme avautumista varten. Kotisivumme aukesivat mitä ihmeellisimpien viritysten/järjestelyiden jälkeen viime syksynä. Tätä oli vihdoinkin syytä juhlistaa vaellusporukan kanssa, sillä nyt pääsisi muukin maailma nauttimaan niistä upeista kokemuksista joita me olimme kokeneet / tulisimme kokemaan vaelluksillamme.
Takkatulen lämmössä oli mukavaa siemailla rommilla terästettyjä toteja lumikenkäilyn jälkeen
Illan antina oli suunnitelma ensi syksyn käsivarren vaellusta varten. Päätimme noudattaa suunnilleen samaa reittiä kun eräät "retkiveikot" vuonna 1998. Tämän linkin kautta voi tutustua kyseiseen reissuun. Suunnitelmana on vaeltaa Norjan puolelta Suomen rajan yli Haltille, ja sieltä Kalotti-reittiä pitkin takaisin Kilpisjärvelle. Pituutta vaellukselle tulee laskelmiemme mukaan n.120km. Aika näyttää poikkeaako lopullinen reitti kyseisestä, mutta jostakin on lähdettävä liikkeelle. Varuste keskusteluissa korostimme uudelle tulokkaalle, Miikalle, kenkien sekä sukkien tärkeyttä. Erityisesti Tume käytti painavan puheenvuoron UKK-03 vaelluksen kokemuksistaan koskien kenkien sisäänajoa sekä sukkavalintoja. Miika tuskin haluaisi että hänen jalat näyttäisivät puolimatkassa tältä.
Suunnittelupäivä oli hauska tapahtuma joka todella latasi odotukset korkealle ensi syksyn vaellusta ajatellen. Toivottavasti kaikki suunnitteluiltaan osallistuneet pääsevät osallistumaan itse vaellukselle Lapin kairan lumoihin ensi syksynä.