Luin Vantaan Latu ry:n alkusyksyn jäsenlehdestä, että lauantaina lokakuun 20.10.2007 olisi meillä jäsenillä mahdollisuus osallistua tunnetun retkiruokagurun, Raija Hentmanin emännöimälle retkiruokakurssille. Aihe kiinnosti minua, sillä vaikka kuuluunkin Retkiremmin tiskipartioon, olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka alan asiantuntija hoitaa hommat ja voisihan sieltä saada hyviä vinkkejä tulevien reissujemme ruokalistojen suunnittelua silmälläpitäen.

Kurssipäivä koitti ja ajelin aurinkoisen kirpeänä syysaamuna Vantaan Ladun majalle Vantaan Sotunkiin, missä Raija Hentman jakoi meidät parin hengen ryhmiin. Jokaiselle ryhmälle annettiin tehtäväksi valmistaa annettujen reseptien ja raaka-aineiden pohjalta erilaisia etu- ja jälkiruokia. Raija oli huolehtinut etukäteen ruokien kuivatukset ja annoksiin pussitukset. Meidän tehtäväksemme jäi panna ne turpoamaan ja toimia tämän jälkeen annettujen ohjeiden mukaan.

Minun ja työparini tehtävänä oli valmistaa pääruoaksi kasvispitsaa. Kun ruoat olivat valmiita, kävimme kaikki maistelemassa muiden valmistamia liha- ja kasvisruokia sekä keittoja. Hyvältähän ne ulkona maistuivat, varsinkin se meidän pitsamme. Päätinkin, että seuraavalla reissulla Retkiremmin jokin lounas tai päivällinen koostuisi paikan päällä paistetusta kunnon jauhelihapitsasta.

Nuotiotulilla saimme Raijalta myös tärkeää ravintotietoutta. Esim. pelkät hiilihydraatit eivät riitä pitämään kulkijaa lämpimänä tauoilla ja leirissä, vaan siihen tarvitaan rasvaa. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että pitäisi joka tauolla lusikoida meijerivoita napaansa.
Eläinkunnan tuotteiden lisäksi rasvoja saa myös kasvikunnan tuotteista kuten linsseistä ja pähkinöistä. No rusinapähkinäseoshan on Retkiremmille tuttua, kuten myös erilaiset metukat ja levitteet. Alkuaikojen reissujen Lapin Lihan puolen metrin pituiset tosi rasvaiset metukkapötköt on kyllä korvattu nykyään monipuolisemmilla ja vähemmän rasvaisilla vaihtoehdoilla.

Raija antoi meille myös tärkeitä asiantuntijaneuvoja oikean pukeutumisen tärkeydestä. Aina ei kaupasta löydy valmiita ratkaisuja tarpeeseen ja sen vuoksi Raijakin oli tehnyt itselleen mm. päässään olevan huivin. On hyvin tärkeää suojata myös ranteet, sillä sieltä se kylmä hiipii monesti salakavalasti “sisään”.

Nuotiopiirissämme käsiteltiin paljon muitakin tärkeitä, niin syömiseen kuin yleensä retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyviä asioita. Lopuksi Raija esitteli ruokakuivurin, jonka ominaisuudet ja hinta olivat hänen mielestään kohdallaan. Laite olikin aika ketterän oloinen “palapeli”, mutta aika isokokoinen sopiakseen meidän keittiön tiskipöydälle. Ominaisuuksiltaan se on varmasti kuitenkin parempi kuin minun ABC:ni. Siitä huolimatta pysyn vanhassa, sillä uskon, että sillä saa harjoittelulla ja “hienosäädöllä” vieläkin parempia tuloksia, vaikkei tähänastisetkaan ole menneet kauheasti pieleen .

Tilaisuuteen varatut kuusi tuntia kuluivat todella nopeasti ja oli tullut aika kiittää Reija Hentmania, puheenjohtajaamme Pirjo Hyväristä ja kaikkia Vantaan latulaisia mielenkiintoisesta päivästä.

Vantaalla 5.1.2008 Eero

Uusilla jäsenillä vahvistettu Retkiremmi teki reissun sinne, mistä kaikki alkoi eli UKK-puistoon. Nyt käytiin niissä maisemissa, mitä edellisellä 2003 reissulla kaihoisasti katseltiin Sokostin huipulta.

Sateiset sääennusteet eivät pitäneet paikkansa kuin vasta reissun loppupuolella ja saimmekin nautiskella auringonpaisteesta, sinisestä taivaasta ja huikeista maisemista.

Tulkaa mukaan matkallemme täältä!

Matkareitti

-Retkiremmi

Haltin “kevytretkeilijä” Vladislav kävi kavereittensa kanssa Altai-vuoristossa. He yrittävät päästä Siperian korkeimman vuoren, Beluhan huipulle, mutta lumivyöryvaaran ja salakavalien lumen peittämien railojen vuoksi he joutuivat tyytymään tällä kertaa “vain” 3610 m korkeuteen.

Vladislavin mielestä Altain vuoret kuuluvat maailman hienoimpien nähtävyyksien ja vaellusalueiden joukkoon.

Jos joitakuita teistä lukijoista kiinnostaa kiivetä Beluhan huipulle, niin Vladilav vie teidät sinne joko tätä tiukempaa tai sitten hieman lyhyempää reittä myöten. Aikaa kannattaa varata matkaan Suomesta sinne ja takaisin n. 12 vrk.

Kylläpä aika rientää. Viime syksyn Kebnekaisen reissustamme tuntuu olevan vain hetki ja kuitenkin se on enää vain mukava muisto ajatuksissamme. Onneksi siihen, kuten muihinkin matkoihin, voi palata aina uudelleen käymällä sivuillamme.

Kaksi viimeistä pohjoisen reissua olemme taivaltaneet karummissa, kivisemmissä ja jylhemmissä maisemissa ja siksi päätimme palata tänä syksynä sinne, mistä kaikki alkoi eli UKK-puistoon. Matkan pääpaino on tällä kertaa Sokostin itäpuolella olevilla kairoilla ja tuntureilla.

Perusremmi, eli Eero, Petri, Roope ja Tume lisättynä uudella jäsenellä eli Miikalla (oli mukana Kebnen huiputuksessa), kokoontui Eerolle 24.3.2007 suunnitteluiltaan. Kolme “kokelasehdokasta” oli ilmoittautunut myös iltaan, mutta he joutuivat perumaan tulonsa työ-, halonhakkuu- ja matkaesteiden vuoksi.

Allekirjoittanut oli katsastellut kartoista eri reittivaihtoehtoja, joita käytiin läpi illan mittaan saunan, äijäruoan eli lihapullien, prinssinakkien, perunasalaatin ja muutaman bissen voimalla. Saapa nähdä onko tunnelma puolivälinkrouvissa eli Luiron saunassa viereisen kuvan kaltainen.
Matkasuunnitelma näyttää ainakin paperilla hyvältä, mutta niinhän se oli Kebnenkin reissun kohdalla. Syyskuun toisen viikon jälkeen tiedämme sitten kuinka juttu toteutui.

Tervetuloa lukemaan reittisuunnitelmistamme!

Eero