Retkiremmin syksyn 2009 reissun suunnitteluilta 28.03.2009

Syksyn 2009-reissun suunnitteluilta pidettiin Etelä-Suomen kevään 2009 viimeisenä lumisateisena lauantai-iltapäivänä Heikillä. Tallustellessani sinne tuiskussa ja kinoksissa mietin, millaisessahan kelissä sitä edettäisiin kairassa n. puolen vuoden kuluttua.

Eipä ollut lunta ainakaan vuoden 2008 vaelluksella paitsi tuntureiden varjoisilla katvealueilla. Kuvassa Remmi valmistelee aamupalaa Pältsa-tunturin lähimaastossa.

Olin ensimmäisenä perillä ja loputkin remmiläiset saapuivat pikkuhiljaa paikalle lukuunottamatta Tumea ja Roopea. Roopen tilanteen tiesimme, sillä hän oli jo ilmoittanut myöhästyvänsä tilaisuudesta kalenteriin tekemänsä päällekkäisen merkinnän vuoksi. Tume oli taas meilannut meille aiemmin, että tulee kunhan ensin löytää perille :-).

Kello kävi ja aika kului. Päätin soittaa Tumelle ja kysyä missä mies viipyy. Hän vastasi olevansa vielä bussissa Mannerheimintiellä, joten kestäisi jonkin aikaa, ennenkuin ehtisi paikalle. Kerroin meidän muiden menevän odotellessa saunaan ja että soittaisi vain kiivaasti ovikelloa kun on perillä.

Olimme ehtineet jo saunoa, kun Tume lopulta tuli. Sanoimme, että hän ehtisi käymään kaikessa rauhassa saunassa ennen yhteistä ruokailua. Me muut menimme yläkertaan nautiskelemaan naksuista ja bissestä.

Heikki ja Arja olivat tehneet erinomaisen iltapalan juomineen ja jälkiruokineen. Siirryimme ruokapöytään Tumen ja Roopen liittyessä pian seuraamme. Juttu luisti hyvän ruoan, oluen ja viinin siivittämänä.

Kävimme ruoan jälkeen itse asiaan eli syksyn 2009 reissuun. Ehdotettiin Kevon kansallispuistoa, UKK-puiston itäisiä ja kaakkoisia erämaaosia kuten Kemihaara-Korvatunturi-Vongoivaa-Kiilopää-alueita sekä Ruotsin Lapin kuningatarta, Akka-tunturia.

Maisemat eri puolilla Pohjolan kairaa voivat vaihdella paljonkin. Minkälainen mahtaa olla tulevan reissun maasto? Tämä kuva on Pältsan-tunturin juurelta vuoden 2008 vaellukselta.

Koska vaihtoehtoja oli useita, päätettiin äänestää. Kevo putosi pois lähinnä sen vuoksi, että siellä ei voinut tehdä "ympyräreittiä", vaan piti palata takaisin samaa reittiä autojen luo. Kemihaara-Korvatunturi-Vongoiva-Kiilopää -juttuun pitäisi taas käyttää julkisia kulkuneuvoja ja enemmän aikaa kuin viikko, joten se todettiin aikataulullisesti tällä kertaa huonoksi. Akka siis voitti nyt, mutta ne kaksi muuta vaihtoehtoa toteutettaisiin jossain muodossa tulevaisuudessa.

Reissu tehtäisiin näillä näkymin elokuun toisella viikolla. Emme haluaisi ajaa koko matkaa määränpäähämme autoilla (matkan pituus 1.175 km ja ajoaika n. 17,5 tuntia + tauot), kuten teimme 2006 Kebnekaisen reissulla, vaan valtuutimme Petrin tiedustelemaan VR:ltä mahdollisuutta lastata autot Helsingissä Kolarin autojunaan ja jäädä siitä pois Oulussa.

Sieltä ajelisimme Akkajauren pohjoisrannalla olevaan Ritsemiin, jonne jättäisimme automme. Tämän lyhyemmänkin ajomatkan pituus on n. 580 km ja arvioitu ajoaika n. 10 tuntia, sillä loppumatkan tiet eivät ole kuulemani mukaan mitää straadoja vaan hiekkateitä.

Ruotsin tunturit ovat massiivisia ja jylhiä. Tällaisissa maisemissa Remmi vaeltaa tänä vuonna. Kuva on otettu vuoden 2006 Kebnekaisen vaellukselta.

Se, menisimmekö jo samana päivänä venekyydillä järven toiselle puolelle Akka-tunturin maisemiin vai jäisimmekö yöksi Ritsemiin, riippukin jo sitten monesta asiasta.

Palaamme näihin sekä muihin tarkempiin reissusuunnitelmiin vielä uudessa kokouksessa ennen kesää.

Vantaalla 19.04.2009

Eero