Heikki oli jutellut tulevasta reissustamme ja suunnitelmistamme työkaverilleen Mårtenille, joka on ollut vaeltelemassa monta kertaa Stora Sjöfalletin ja Sarekin kansallispuistojen alueilla. Hänen mielestään alustava suunnitelmamme yhden perusleirin pitämisestä pelkästään Akan maisemissa ja sieltä käsin tehtävistä päiväreissuista ei ollut paras vaihtoehto. Heikki kysyikin, liikenesikö Mårtenilta aikaa tulla joku ilta kertomaan meille lisää omista vaellus- ja kuvaus-kokemuksistaan alueella hyvien vinkkien kera.
Mårten antaa hyviä vinkkejä ja Retkiremmi kuuntelee.
Tämä sopi hänelle ja kokoonnuimme viettämään infoiltaa keskiviikkona 05.08.2009. Mårtenilla oli tuomisinaan valokuva-albumit kahdelta alueelle tekemiltään reissuilta. Tutkimme kuvia ja katsoimme kartasta, missä ne oli otettu. Kuvia katsellessa tuli mieleen, että Stora Sjöfalletissa ja Sarekissa paistaa aurinko melkein koko ajan.
Mårten palautti meidät kuitenkin takaisin maan pinnalle kertoen, että tällä reissulla oli yllättävän hyvät säät, vaikka välillä kyllä satoikin. Toisaalta eräs heidän 10 päiväksi suunniteltu vaellus kutistui surkean sään vuoksi viikon mittaiseksi, sillä vettä satoi lähes taukoamatta kuusi päivää.
Mårten näyttää reittiehdotustaan Eerolle.
Porukka sai silloin tarpeekseen ja päätti lähtiä lompsimaan takaisin ihmisten ilmoille. Paluupäivänä aurinko tuli (tietysti) sitten pois piilostaan ja helotti täydeltä terältä koko paluumatkan. Tiedämme kokemukseta tämän "miellyttävän" tunteen ( katso Retkiremmin Kebnekaisen huiputusreissu v. 2006).
Mårtenin meille tekemä reittiehdotus olisi seuraavanlainen:
Mårtenin reittiehdotus
Saavuttuamme Ritsemiin emme jää yöksi sinne, vaan menisimme heti seuraavalla venevuorolla Akkajauren toiselle puolelle. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että ehtisimme perille Ritsemiin ennen päivän viimeistä venevuoroa. Akka stuganille ei olisi rannasta kovin pitkä matka ja tuvan läheisyydessä on hyviä telttapaikkoja.
Näin pääsisimme lähtemään jo aikaisin seuraavana aamuna kohti Akan eteläisiä maisemia ja olisimme perillä hyvissä ajoin iltapäivällä (no se nähdään sitten). Jonnekkin tänne perustaisimme ensimmäisen perusleirin, jossa olisimme pari yötä. Täältä käsin yrittäisimme käydä Akan huipulla.
Akan korkeimmat huiput ovat 1963 mpy oleva Borgtoppen ja 2015 mpy oleva Stortoppen. Mårten oli yrittänyt Borgtoppenin huipulla, mutta huono sää oli pakottanut hänet kääntymään takaisin.
Paperikartalta ja Googlen Earthista katsottuna Borgtoppenille tuntuisi olevan helpompi kiivetä kuin Stortoppenille. Netissä olevista keskusteluista päätellen ei Akan Stortoppenkaan olisi ihan mahdoton paikka. Reittivaihtoehdot Akan korkeimmille huipuille näkyvät Mårtenin reittiehdotuskartasta hieman ylempänä. No katsotaan sitten paikan päällä mihin saakka Retkiremmin kunto ja kantti oikein riittävät.
Akan jälkeen suunnitaisimme Nijákjågasjn varrella, Ruohtesvárásjin pohjoispuolella olevan porovahdin tuvan lähettyville, jonne pystyttäisimme seuraavan perusleirin, jossa olisimme kolmisen yötä. Täältä käsin huiputtaisimme mahdollisesti Nijakin ja/tai Kantbergetin.
Mikäli säät, kunto ja aika sallivat, niin kävisimme vielä ihailemassa maisemia Ruohtesjåhkkån huipulta.
Mårten oli ottanut hienoja kuvia reissuiltaan.
Tässä kohtaa olisi reissun "kääntöpaikka", josta alkaisimme hipsiä hiljalleen jonnekin Gisuriksen länsipuolelle yhdeksi yöksi. Tämän jälkeen kengän kärjet suunnattaisiinkin jo sitten kohti venerantaa ja sieltä venekyydillä Ritsemiin.
Suunnitelma on toki aika ohjeellinen, varsinkin perusleiripäivien ja huiputusten osalta, mutta ei sitä ole tarkoitettukaan kiveen hakatuksi.
Vantaalla 10.08.2009
Eero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti